Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, sanotaan perustuslaissa. Kyse on kansalaisten perusoikeudesta, jonka tarkoitus on taata, että ketään ei saa sorsia tai toisaalta suosia henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Liian monta kertaa yhdenvertaisuus toteutuu vain paperilla ja syyt ovat moninaiset. Siksi yhteiskunnassa toimii tahoja, niin viranomaisia kuin kansalaisjärjestöjäkin, jotka taistelevat ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta.
Yhdenvertaisuuden toteutuminen on myös monen poliitikon keskeinen yhteiskunnallinen tavoite. Jotkut poliitikot kokevat yhdenvertaisuuden elämäntehtäväkseen ja syytä olisikin, kun ympäröivän maailman todellisuutta katsotaan rehellisesti ja suoraan silmiin.
Emme elä lintukodossa.
Ihmisen sosioekonominen asema määrittelee tänä päivänä yhä enemmän sitä, minkälaiset ovat hänen mahdollisuutensa tulla kuulluksi, saada oikeutta ja tietenkin toteuttaa ihmisenä olemistaan.
Eriarvoistumisesta puhutaan paljon, sillä se on karu faktakehitys meillä Suomessakin. Kuilu rikkaiden ja vähäväkisten välillä kasvaa kaiken aikaa.
Jotkut yhteiskunnassa vieläpä vannovat eriarvoisuuden ja niin sanotun huipulta valuvan rahan autuuden nimiin.
Osa tavan kansastakin kokee asiakseen julistaa samaa tekoautuutta mutta ihan puhtaasta pelostahan he näin toimivat.
Eivät vähäväkiset tässä maassa röyhkeitä ole, kun tulonsiirroista puhutaan.
Hyvin paljastavaa on se, miten yhteiskunnan tuki on kelvannut porhoille korona-aikoina. Puhutaan jopa kymmenistä miljardeista euroista ylimääräistä (!) tukea tänä vuonna, muutamassa kuukaudessa.
Mitäpä kiitoksena tästä?
Purraan jakajan kättä minkä ehditään ja vannotaan eriarvoisuuden nimiin aina vain kovempaan ääneen.
Sosialismia kirotaan mutta kun sosiaaliluukku aukeaa rikkaalle itselleen, siinä ei olekaan mitään vikaa.
Kunnissakin suuromistajien mahdollisuudet käyttää demokratiaa omien tavoitteidensa ajamiseen ovat toisinaan suorastaan verrattomat.
Eräille puolueille tämän mahdollistaminen on ylpeyden aihe ja tätä perustellaan muun muassa sillä, että kyse on tahosta, jolla on erityisen tärkeä merkitys kunnalle.
Toivoa sopii mutta jos toivohankkeen hintalappuun kirjoitetaan miljoonia euroja ja sekin velkarahaa, ei kannattaisi olla ihan ensimmäiseksi heiluttamassa tehostamiskorttia.
Miten yhdenvertaisuus tähän kuvioon liittyy?
Ei sitten niin mitenkään. Ei kerta kaikkiaan mitenkään.
Mika Mäenpää-Louekoski 