Moni lapsi kohtaa koulutaipaleensa varrella tilanteita, missä hän joutuu epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Kun tämä epäasiallisuus muuttuu systemaattiseksi ja sen lähteeksi vakiintuu määrätty joukko ikätovereita, voivat seuraamukset olla kohtalokkaita.
Puhutaan koulukiusaamisesta, joka saattaa pahimmillaan täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Koulukiusaaminen on ilmiö, jonka olemassaolo pysyy monta kertaa piilossa pitkään. Ilmiöön olennaisesti liittyvä kohteen sosiaalinen eristäminen aiheuttaa häpeän, epäonnistumisen ja pelon kokemuksia, jotka lapsi pyrkii torjumaan ja salaamaan – jokaisella lapsella on tarve olla hyväksytty osa kouluyhteisöä. Lisäksi kiusaaminen tapahtuu pääsääntöisesti piilossa kouluyhteisön aikuisilta, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Oman vaikeutensa muodostaa myös se, että lapsella ei useimmiten ole sanoja epäoikeudenmukaisuuden kokemukselle, jota koulukiusaamisen tapauksessa voi luonnehtia äärimmäiseksi.
Seurauksena voi olla koulukiusatun vaivihkainen oirehtiminen muun muassa keskittymisvaikeuksina, ahdistuksena, masennuksena ja käytöksen muutoksina, jotka heijastuvat usein oppimistuloksiin. Niin opettajat kuin vanhemmatkin ihmettelevät oirehtimista ja reagoivat tietämättä todellista syytä. Tällä saatetaan pahentaa lapsen tilannetta.
Kiusatun saamat sanktiot epäonnistumisista ja silmätikuksi joutuminen ovat hylkäämisen kokemuksia, jotka surullista kyllä edustavat kiusaamisen lopullisen tavoitteen onnistumista.
Koulukiusaamisen hiljaisen kärsimyksen kierteen katkaisu edellyttääkin niin opettajilta kuin vanhemmilta herkkyyttä tunnistaa joskus hyvinkin heikot signaalit siitä, mikä pinnan alla oikeasti muhii. Kertoakseen asiasta lapsi tarvitsee kokemuksen luottamuksesta ja kunnioituksesta.
Koulukiusaamisen tullessa ilmi siihen on puututtava välittömästi ja määrätietoisesti.
Lievemmissä tapauksissa koulun käynnistämät sisäiset toimenpiteet lopettavat kiusaamisen. Tärkeää on myös se, että kiusatun lapsen opettajat ovat riittävissä määrin tietoisia tapahtuneesta ja osaavat siten toimia tilanteissa niiden vaatimalla tavalla.
Jos kiusaaminen on edennyt pahaksi, on syytä harkita myös rikosilmoituksen tekemistä. Usein tätä aristellaan mutta todellisuudessa poliisin kautta saatetaan auttaa myös kiusaajia, jotta he eivät ajaudu myöhemmässä vaiheessa muihin rötöksiin.
Jotkut koulut ovat ottaneet tavaksi ohjata pahimmat tapaukset suoraan poliisille, mikä on tehokkaampaa kuin se että koulut selvittävät asiaa pelkästään sisäisesti.
Tärkeää on myös jälkityö sekä kiusatun oppilaan tukeminen ja saaminen takaisin opiskelurytmiin.
Jokaiselle lapselle on taattava turvallinen ja rauhallinen oppimisympäristö.
Mika Mäenpää-Louekoski 