Toimittaja Maria Veitola julkaisi eduskunnan ministeri Rydmania koskevan luottamusäänestyksen jälkeen Instagram-päivityksen, missä hän kertoo tuloksen murtaneen sydämensä.

”Rydmanin saama luottamus kertoo rumaa tarinaa siitä, millaista on elää naisena Suomessa, jota nykyinen hallitus johtaa”, toteaa Veitola.

Veitola julkaisi päivityksensä yhteydessä ”Lotan” kertomuksen kokemuksista Kokoomusnuorissa.

Kertomuksesta piirtyy Rydmaniin liitettyjä väitteitä laajempi nuoriin tyttöihin ja naisiin kohdistuva viinanhuuruinen ja saalistuksen makuinen miesvaltainen toimintakulttuuri. Puolueen johdon, puheenjohtaja Petteri Orpon mukaan lukien, on ”Lotan” mukaan täytynyt olla tästä tietoinen paljon pidempään kuin esimerkiksi Orpo on vuonna 2022 väittänyt Rydman-kohun yhteydessä.

”Lotta” on kokemustensa perusteella sitä mieltä, että Kokoomus ei ole naisille turvallinen ympäristö.

Aiheeseen liittyvää:

Tampereen kaupunginhallitus arvioi apulaispormestari Sasin luottamusta – MTVuutiset.fi

Kokoomuksen puheenjohtajan, pääministeri Petteri Orpon johtama oikeistohallitus tekee kovaa politiikkaa, jonka kielteiset vaikutukset kohdistuvat kaikkein voimakkaimmin niihin joilla on valmiiksi vaikeaa. Vaikutukset ovat jo nähtävissä eri syistä taloudellisesti heikossa asemassa olevien parissa. Orpon hallitusta ohjaa oikeistomuodin mukainen ideologia, missä valtiovelka tarjoilee keppihevosen yhteiskunnan hyväosaisia suosivien ja huono-osaisia kurittavien taantumuksellisten leikkaustoimien toteuttamiseksi. Samaan aikaan hallitus ottaa velkaa ennätyksellisen määrän syytäen rahaa miljarditolkulla muun muassa päättömäksi todettuun raidehankkeeseen.

Hallituksen politiikan kehyskertomus vilisee falskeja argumentteja, mikä on syystä saanut oppositiopuolueet hämmennyksen valtaan. Lieneekö koskaan Suomen poliittisessa historiassa ollut tilannetta, missä pääministerin on voitu osoittaa lukuisia kertoja valehdelleen kansalle eli tietoisesti levittäneen disinformaatiota?

Tilanne alkaa muistuttamaan USA:n entisen presidentin Donald Trumpin valtakautta, jota leimasi tietoinen disinformaation levittäminen Trumpin ja hänen hallintonsa toimesta. Trumpilla oli niin sanottuja mielipiteitä, joiden hän katsoi oikeuttavan hämärtämään faktan ja fiktion rajan. Samaa taktiikkaa käyttää myös pääministeri Orpo, kuten hän suoraan eduskunnan torstaisella kyselytunnilla totesi. Mikki jäi auki ja sieltä lipsahtivat kuuluisat pääministeri Orpon sanat valtiovarainministeri Riikka Purralle (ps):

”En muuta keksinyt.”

Sieltä tuli totuus mutta vain ja ainoastaan vahingossa.

Missä tahansa muussa länsimaisessa demokratiassa pääministeri Orpo olisi falskiuksiensa johdosta kierteessä, jonka päässä odottaisi ero pääministerin paikalta ja tietysti puolueensa johdosta.

Suomessa epätoivon vimmalla hallituksen tekohengitysorganisaatiota ylläpitävät oikeistomediat, eli liki kaikki mediat, eivät suorita tehtäväänsä, mikä on vaarallinen kehitys kansalaisten demokraattisten oikeuksien ja parlamentarismin uskottavuuden kannalta.

Jos vallassa olisi ollut esimerkiksi sosialidemokraattinen pääministeri, mediat olisivat suoraan sanottuna syöneet pääministerin elävältä. Tätä elävältä syöntiä olemattomiin syihin vedoten saatiin todistaa Sanna Marinin hallituksen aikana.

Mihin Suomen tie Orpon johdolla vie?

Tänään eduskunnan kyselytunnilla oppositio totesi, että nykyinen yhteiskunnallinen tilanne vaatii johtajuutta, jota nyt ei ole havaittavissa pääministeri Petteri Orpon (kok) suunnalla. Noin yhdeksässä kuukaudessa Orpon oikeistohallitus on onnistunut saamaan aikaan totaalisen työmarkkinakaaokseen.

Juuri päättyneessä Ylen A-Talkissa Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz myönsi täysin avoimesti, että hallitusohjelmaa laadittaessa tiedettiin mitä on odotettavissa, eli juuri se mitä nyt saamme todistaa. Tämä on kenties merkittävin tunnustus pääministeripuolue Kokoomuksen suunnalla ja osoittaa, että kaaoksesta ja sen aiheuttamista kustannuksista ja muista seurauksista piittaamattomuus on ollut tietoinen valinta Kokoomukselta ja muilta hallituspuolueilta, eli Perussuomalaisilta, RKP:ltä ja Kristillisdemokraateilta. Hallitus johtaa maata siis kaaosta aiheuttaen. Kaaos on muuten eräs äärioikeistolaisen akselerationisen poliittisen vaikuttaminen keino.

Myös se on tietoinen ideologinen valinta, että hallitus on omaksunut yksipuolisen asemoitumisen pelkästään elinkeinoelämän intressien ajamiseksi. Tässä yhtälössä palkansaajan roolina on kokea pelkästään kielteisiä vaikutuksia. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ei turhaan sanonut A-Talkissa, että Suomi on siirtymässä pois pohjoismaisesta rintamasta itäeurooppalaiseen viiteryhmään. Samaan aikaan yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat joutumassa rikkaille velaksi myönnettävien vero- ja muiden etujen maksajaksi, eli yhä pahenevien leikkausten ja kurjistamisen kohteeksi.

Mitä tämä tarkoittaa?

Sitä, että hallituksen mielestä tavallisen suomalaisen on syytä oppia pelkäämään.

Orpon oikeistohallituksen politiikka on pelon politiikkaa ja pelon politiikka on tie autoritarismiin.

Yleisradion kuuluisan ja laajasti luotetun uutisankkurin ja politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikön erikoiset pohdinnat presidenttiehdokas Pekka Haaviston seksuaalisen suuntautumisen merkityksestä äänestäjien valintoihin saivat aikaan valtaisan mediakohun, jota leimannut tunkkainen tuulahdus menneisyydestä.

Vyörytystä on tahditettu valtamedioiden toimesta aktiivisesti ja kyse näyttää olevan varsin suunnitelmallisesta toiminnasta. Tässä yhteydessä mediat ovat kaivaneet esiin ja esitelleet innokkaasti nimenomaan tahoja, joille seksuaalivähemmistöön kuuluminen on niin sanottu punainen vaate. Julkaistut mielipiteet ovat olleet seksuaalivähemmistöjä leimaavia ja puheissa lapsille ja nuorille annettavasta ”huonosta esimerkistä” heijastuvat epäsuorat vihjailut pedofiliasta.

Sanomalehti Ilkka-Pohjalainen intoutui aiheesta jopa niin pitkälle mennen, että Etelä-Pohjanmaan voisi joku lukija luulla oleva Puolan PiS -puolueen retoriikkaa lainaten ”sateenkaarivapaata aluetta”.

Tarkoituksena ei ole ollut pelkästään presidentinvaalien tulokseen vaikuttaminen, vaan yleisemminkin sellaisen ilmapiirin luominen, joka pyrkii tekemään yksilön seksuaalisen suuntautumisen ruotimisesta hyväksyttävää esimerkiksi työelämässä. Tällaisen yhdenvertaisuuslaki kieltää mutta se ei ole asiasta varsin hyvin tietoisia medioita haitannut pienimmässäkään määrin.

Jos yhdenvertaisuuslain vastaisten asenteiden markkinoiminen medioissa on näinkin helppoa, herää väistämätön kysymys siitä mikä on medioiden itsensä kyky noudattaa yhdenvertaisuuslakia rekrytoinneissa ja työyhteisössään?

Tässä suhteessa sanomisiaan Ilta-Sanomille selitellyt Yleisradion uutisankkuri Matti Rönkä esitti huolestuttavalta kuulostavan kommentin lehden 31.1. julkaistussa artikkelissa.

”Samalla tavalla, kun rekrytoidaan ihmistä, siinä katsotaan myös ihmisen persoonaa sekä miten hän sopeutuu työyhteisöön.”, perusteli Rönkä Haaviston seksuaalisen suuntautumisen esiin nostamista.

On huomionarvoista, että Rönkä nostaa tässä esiin rekrytoinnin yleisemmin, mikä saa hälytyskellot soimaan ja syynä on nimenomaan yhdenvertaisuuslain asettamat rajat sille miten yksityiselämään kuuluvia asioita, kuten seksuaalista suuntautumista ja perhe-elämää ruoditaan rekrytointipäätöksissä (vrt. tapaus Telanne, Alma Media).

Korkein oikeus kovensi Telanteen tuomiota Lapin Kansan työsyrjintäasiassa | Yle

Ei ole mielekästä kohdistaa huomiota niinkään yksittäiseen uutisankkuriin, vaan siihen, mitä hänen kommenttinsa mahdollisesti heijastaa Yleisradion toimintamalleista – jostakinhan edellä mainittu näkemys nousee.

Kunnioittavatko Yleisradion rekrytointiprosessit yhdenvertaisuuslakia? Tähän olisi hyvä saada pikaisesti vastaus.

Pörssisähkön hinta on tänään noussut ennätystasolle pitkälti yli 2 euron kilowattitunnilta. Hyvin mielenkiintoista on ollut havaita hallituspuolueiden Kokoomuksen ja Perussuomalaisten suunnalla havaittava hiljaisuus. Toinen oli kieli kellossa ennen eduskuntavaaleja 2023.

Orpo vaati joulukuussa 2022 hallitukselta konkreettisia ehdotuksia. Samoin teki Purra elokuussa 2022. Purra vaati hallitusta jopa hätäkokoukseen.

Nykyinen energiaministeri Kai Mykkänen joulukuussa 2022:

Kai Mykkänen sähkön hinnasta: Joku ei täsmää | Verkkouutiset

Nyt Mykkänen tarjoilee ratkaisuja, jotka ovat niin sanotusti pitkässä kuusessa:

Pörssisähkö on loppuviikosta kallista – Ministeri Mykkänen kehottaa vähentämään kulutusta: ”Vieläkin olemme turhan tiukilla” – Suomenmaa.fi

Ei hintojen kuriin laittamista, ei välittömiä toimia, ei hätäkokousta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra paiskasi Ylen vaalitentissä märän rätin päin suomalaisen duunarin kasvoja ilmoittamalla, että puolue ei hyväksykään kiky-maksujen siirtämistä takaisin työnantajille. Ennakkoäänestyksessä äänensä antaneet eli valtavat 40 % äänioikeutetuista olivat siinä uskossa, että Perussuomalaiset nimenomaan kannattaisivat kyseistä siirtoa puoluetoimiston esittämään kantaan perustuen. Kyse ei ole duunarin näkökulmasta pienestä asiasta, sillä kiky-maksujen työntekijöille siirtymisen johdosta koituvat ansion menetykset on laskettavissa jopa kymmenissä tuhansissa euroissa koko työuran ajalta.

SAK oli ehtinyt mainostaa myös Perussuomalaisia puolueena, joka kannattaisi kiky-maksujen siirtoa takaisin työnantajille. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pitää Perussuomalaisten takinkääntöä vaalipetoksena ja näin se myös äänestäjien taholla koetaan duunareitakin laajemmin.

”Ei puolue voi vaihtaa kantaansa kahden miljardin euron vaalilupaukseen palkansaajille sen jälkeen, kun puolet palkansaajien äänistä on annettu. Tässä on käynyt nyt niin, että ensin on kerätty palkansaajien äänet ja sen jälkeen on hypätty oikeiston kelkkaan”, totesi Riku Aalto Teollisuusliiton kannanotossa.

Kansan parissa on esitetty kysymyksiä, että miten tuollaiseen puolueeseen kukaan voi luottaa yhtään missään. Härskiä valehtelua, jollaiseksi tapahtunut koetaan eivät suomalaiset helpolla sulata. Jo äänensä antaneiden osalta tilanne on erityisen katkera.

Perussuomalaiset ovat jo puheenjohtajansa lupauksella muuttaneet kantaansa myös sen suhteen mitä heidän puolueohjelmassaan todetaan Suomen EU-jäsenyydestä. Missähän kaikessa vielä ehtivät kääntää takkinsa ennen kuin mahdollisesti istuvat hallituksessa? Maahanmuutto? Ilmastoasiat? Kaikki nämä ovat asioita, joilla Perussuomalaiset ovat ratsastaneet myös näissä vaaleissa.

Valheella valtaan ja ruoskalla hallitaan? Näinkö tämä menee?

En tiedä mitä kaikkea sellaisen poliitikon päässä liikkuu, joka ryhtyy julkisesti arvioimaan kadonneen nuoren ikää pyrkien lisäksi herättämään halveksuntaa nuorta kohtaan. Tällainen poliitikko löytyy eduskunnasta ja hänen nimensä on Sanna Antikainen (ps), jonka maahanmuuttajavastaisiin puheisiin eduskunnan puhemies joutui vastikään puuttumaan.

Antikainen jakoi eilen Twitterissä Iltalehden artikkelin, missä kerrottiin poliisin pyytävän havaintoja Vihdissä kadonneesta 16-vuotiaasta nuoresta. Nuoren kuva oli artikkelissa. Antikaisen saate artikkelille oli suoraan sanottuna sydämettömyydessään niin vastenmielinen, että sen kaltaista ei yhdenkään kansanedustajan tai kenenkään muunkaan poliitikon odottaisi esittävän.

Antikainen kertoi osaavansa ”näillä tiedoilla” arvioida nuoren iän paremmin väittäen nuorta täysi-ikäiseksi. Tämä ei riittänyt, sillä omia iänarviointikykyjään mainostanut Antikainen nimitteli nuorta ja maalaili uhkakuvia tavalla, joka ei anna aihetta toistamiseen.

Antikaisen motiivi puuttua juuri tähän katoamistapaukseen lienee selvä, se äärioikeiston perinteinen.

Antikainen poisti tänään tviittinsä ja tietysti tviittasi jälleen kertoen, että ei voisikaan sanoa varmaksi, etteikö ikä olisi poliisin ilmoittama. Hän ”myönsi virheensä”.

Mitä ihmeen merkitystä tuollaisella tyhjänpäiväisellä mukakatumisella – vai oliko se edes sitäkään? – on muuta kuin uhriutuminen, mistä Antikainen tarjoili näytteitä aiemman tviittinsä yhteydessä syystä lunta tupaan saadessaan.

Toivottavasti Antikainen löytää tekonsa vielä edestään. Ainakin toistaiseksi Suomi on oikeusvaltio.

Muun muassa Uusi Suomi uutisoi Keskustan puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Annika Saarikon tuoreesta avautumisesta, missä hän todisti väkevästi puolueen taidosta heittää poliittinen laskiämpäri hallituskumppaneidensa niskaan. Tämä tapahtui ei enempää eikä vähempää kuin Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa, missä Saarikko syytti hallituskumppaneita menokehysten ylityshaluista ja hieman yllätyksettömästi uhkasi hallituksesta lähdöllä.

Saarikon repivä käyttäytyminen toistuu siis vain pari päivää sen jälkeen, kun hän varsin ilkein elekielin syytti median edessä pääministeri Sanna Marinia (sd) taksonomiaan liittyvästä epäonnistumisesta. Hallitus oli kaikesta huolimatta tehnyt yhteisen linjauksen asiassa ja vieläpä Keskustan näkemystä noudattaen. Tämän Saarikko peitti näkyvistä rakentaen syöttökuvion suoraan kansalliskonservatiivin opposition lapaan.

Sitäkään Saarikko ei tuonut esiin, että taksonomia-asiassa eduskunnan suurin sekoilija on Kokoomus. Ei tietenkään, koska sehän olisi voinut viedä hyvät liat ämpäristä, joka oli varattu pääministeripuolueelle, totta kai.

Taksonomiakohu osoittaa, että Keskusta on epävakaa repijä, ei sovun rakentaja – sitä Keskusta edellyttää tietysti kaikilta muilta mutta ei itseltään.

Se, mikä eniten haisee, on epärehellisyys ja siitä toimii erinomaisena todisteena myös tämänpäiväinen kehyspuhe ja uhkaus hallituksesta lähdöllä.

”Hallitus päätti kuitenkin nostaa vuoden 2022 ja 2023 kehyksiä viime huhtikuussa järjestetyssä puoliväliriihessä. Kumulatiivisesti kehykset ylittyvät 1,4 miljardilla eurolla.”, kirjoittaa Uusi Suomi.

Siis Keskusta syyttää hallituskumppaneita ja erityisesti pääministeripuoluetta haluttomuudesta palata kehyksiin, kun on jo itse tullut sopineeksi niiden ylittämisestä vieläpä koko hallituskauden loppuajaksi.

Ei tällaista peliä kannata pitkään katsoa, sillä se on silkkaa parlamentarismin halveksumista.