Kokoomuksen puheenjohtajan, pääministeri Petteri Orpon johtama oikeistohallitus tekee kovaa politiikkaa, jonka kielteiset vaikutukset kohdistuvat kaikkein voimakkaimmin niihin joilla on valmiiksi vaikeaa. Vaikutukset ovat jo nähtävissä eri syistä taloudellisesti heikossa asemassa olevien parissa. Orpon hallitusta ohjaa oikeistomuodin mukainen ideologia, missä valtiovelka tarjoilee keppihevosen yhteiskunnan hyväosaisia suosivien ja huono-osaisia kurittavien taantumuksellisten leikkaustoimien toteuttamiseksi. Samaan aikaan hallitus ottaa velkaa ennätyksellisen määrän syytäen rahaa miljarditolkulla muun muassa päättömäksi todettuun raidehankkeeseen.

Hallituksen politiikan kehyskertomus vilisee falskeja argumentteja, mikä on syystä saanut oppositiopuolueet hämmennyksen valtaan. Lieneekö koskaan Suomen poliittisessa historiassa ollut tilannetta, missä pääministerin on voitu osoittaa lukuisia kertoja valehdelleen kansalle eli tietoisesti levittäneen disinformaatiota?

Tilanne alkaa muistuttamaan USA:n entisen presidentin Donald Trumpin valtakautta, jota leimasi tietoinen disinformaation levittäminen Trumpin ja hänen hallintonsa toimesta. Trumpilla oli niin sanottuja mielipiteitä, joiden hän katsoi oikeuttavan hämärtämään faktan ja fiktion rajan. Samaa taktiikkaa käyttää myös pääministeri Orpo, kuten hän suoraan eduskunnan torstaisella kyselytunnilla totesi. Mikki jäi auki ja sieltä lipsahtivat kuuluisat pääministeri Orpon sanat valtiovarainministeri Riikka Purralle (ps):

”En muuta keksinyt.”

Sieltä tuli totuus mutta vain ja ainoastaan vahingossa.

Missä tahansa muussa länsimaisessa demokratiassa pääministeri Orpo olisi falskiuksiensa johdosta kierteessä, jonka päässä odottaisi ero pääministerin paikalta ja tietysti puolueensa johdosta.

Suomessa epätoivon vimmalla hallituksen tekohengitysorganisaatiota ylläpitävät oikeistomediat, eli liki kaikki mediat, eivät suorita tehtäväänsä, mikä on vaarallinen kehitys kansalaisten demokraattisten oikeuksien ja parlamentarismin uskottavuuden kannalta.

Jos vallassa olisi ollut esimerkiksi sosialidemokraattinen pääministeri, mediat olisivat suoraan sanottuna syöneet pääministerin elävältä. Tätä elävältä syöntiä olemattomiin syihin vedoten saatiin todistaa Sanna Marinin hallituksen aikana.

Mihin Suomen tie Orpon johdolla vie?

Tänään eduskunnan kyselytunnilla oppositio totesi, että nykyinen yhteiskunnallinen tilanne vaatii johtajuutta, jota nyt ei ole havaittavissa pääministeri Petteri Orpon (kok) suunnalla. Noin yhdeksässä kuukaudessa Orpon oikeistohallitus on onnistunut saamaan aikaan totaalisen työmarkkinakaaokseen.

Juuri päättyneessä Ylen A-Talkissa Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz myönsi täysin avoimesti, että hallitusohjelmaa laadittaessa tiedettiin mitä on odotettavissa, eli juuri se mitä nyt saamme todistaa. Tämä on kenties merkittävin tunnustus pääministeripuolue Kokoomuksen suunnalla ja osoittaa, että kaaoksesta ja sen aiheuttamista kustannuksista ja muista seurauksista piittaamattomuus on ollut tietoinen valinta Kokoomukselta ja muilta hallituspuolueilta, eli Perussuomalaisilta, RKP:ltä ja Kristillisdemokraateilta. Hallitus johtaa maata siis kaaosta aiheuttaen. Kaaos on muuten eräs äärioikeistolaisen akselerationisen poliittisen vaikuttaminen keino.

Myös se on tietoinen ideologinen valinta, että hallitus on omaksunut yksipuolisen asemoitumisen pelkästään elinkeinoelämän intressien ajamiseksi. Tässä yhtälössä palkansaajan roolina on kokea pelkästään kielteisiä vaikutuksia. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ei turhaan sanonut A-Talkissa, että Suomi on siirtymässä pois pohjoismaisesta rintamasta itäeurooppalaiseen viiteryhmään. Samaan aikaan yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat joutumassa rikkaille velaksi myönnettävien vero- ja muiden etujen maksajaksi, eli yhä pahenevien leikkausten ja kurjistamisen kohteeksi.

Mitä tämä tarkoittaa?

Sitä, että hallituksen mielestä tavallisen suomalaisen on syytä oppia pelkäämään.

Orpon oikeistohallituksen politiikka on pelon politiikkaa ja pelon politiikka on tie autoritarismiin.

Yleisradion kuuluisan ja laajasti luotetun uutisankkurin ja politiikka ja yhteiskunta -toimituksen päällikön erikoiset pohdinnat presidenttiehdokas Pekka Haaviston seksuaalisen suuntautumisen merkityksestä äänestäjien valintoihin saivat aikaan valtaisan mediakohun, jota leimannut tunkkainen tuulahdus menneisyydestä.

Vyörytystä on tahditettu valtamedioiden toimesta aktiivisesti ja kyse näyttää olevan varsin suunnitelmallisesta toiminnasta. Tässä yhteydessä mediat ovat kaivaneet esiin ja esitelleet innokkaasti nimenomaan tahoja, joille seksuaalivähemmistöön kuuluminen on niin sanottu punainen vaate. Julkaistut mielipiteet ovat olleet seksuaalivähemmistöjä leimaavia ja puheissa lapsille ja nuorille annettavasta ”huonosta esimerkistä” heijastuvat epäsuorat vihjailut pedofiliasta.

Sanomalehti Ilkka-Pohjalainen intoutui aiheesta jopa niin pitkälle mennen, että Etelä-Pohjanmaan voisi joku lukija luulla oleva Puolan PiS -puolueen retoriikkaa lainaten ”sateenkaarivapaata aluetta”.

Tarkoituksena ei ole ollut pelkästään presidentinvaalien tulokseen vaikuttaminen, vaan yleisemminkin sellaisen ilmapiirin luominen, joka pyrkii tekemään yksilön seksuaalisen suuntautumisen ruotimisesta hyväksyttävää esimerkiksi työelämässä. Tällaisen yhdenvertaisuuslaki kieltää mutta se ei ole asiasta varsin hyvin tietoisia medioita haitannut pienimmässäkään määrin.

Jos yhdenvertaisuuslain vastaisten asenteiden markkinoiminen medioissa on näinkin helppoa, herää väistämätön kysymys siitä mikä on medioiden itsensä kyky noudattaa yhdenvertaisuuslakia rekrytoinneissa ja työyhteisössään?

Tässä suhteessa sanomisiaan Ilta-Sanomille selitellyt Yleisradion uutisankkuri Matti Rönkä esitti huolestuttavalta kuulostavan kommentin lehden 31.1. julkaistussa artikkelissa.

”Samalla tavalla, kun rekrytoidaan ihmistä, siinä katsotaan myös ihmisen persoonaa sekä miten hän sopeutuu työyhteisöön.”, perusteli Rönkä Haaviston seksuaalisen suuntautumisen esiin nostamista.

On huomionarvoista, että Rönkä nostaa tässä esiin rekrytoinnin yleisemmin, mikä saa hälytyskellot soimaan ja syynä on nimenomaan yhdenvertaisuuslain asettamat rajat sille miten yksityiselämään kuuluvia asioita, kuten seksuaalista suuntautumista ja perhe-elämää ruoditaan rekrytointipäätöksissä (vrt. tapaus Telanne, Alma Media).

Korkein oikeus kovensi Telanteen tuomiota Lapin Kansan työsyrjintäasiassa | Yle

Ei ole mielekästä kohdistaa huomiota niinkään yksittäiseen uutisankkuriin, vaan siihen, mitä hänen kommenttinsa mahdollisesti heijastaa Yleisradion toimintamalleista – jostakinhan edellä mainittu näkemys nousee.

Kunnioittavatko Yleisradion rekrytointiprosessit yhdenvertaisuuslakia? Tähän olisi hyvä saada pikaisesti vastaus.

Pörssisähkön hinta on tänään noussut ennätystasolle pitkälti yli 2 euron kilowattitunnilta. Hyvin mielenkiintoista on ollut havaita hallituspuolueiden Kokoomuksen ja Perussuomalaisten suunnalla havaittava hiljaisuus. Toinen oli kieli kellossa ennen eduskuntavaaleja 2023.

Orpo vaati joulukuussa 2022 hallitukselta konkreettisia ehdotuksia. Samoin teki Purra elokuussa 2022. Purra vaati hallitusta jopa hätäkokoukseen.

Nykyinen energiaministeri Kai Mykkänen joulukuussa 2022:

Kai Mykkänen sähkön hinnasta: Joku ei täsmää | Verkkouutiset

Nyt Mykkänen tarjoilee ratkaisuja, jotka ovat niin sanotusti pitkässä kuusessa:

Pörssisähkö on loppuviikosta kallista – Ministeri Mykkänen kehottaa vähentämään kulutusta: ”Vieläkin olemme turhan tiukilla” – Suomenmaa.fi

Ei hintojen kuriin laittamista, ei välittömiä toimia, ei hätäkokousta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra paiskasi Ylen vaalitentissä märän rätin päin suomalaisen duunarin kasvoja ilmoittamalla, että puolue ei hyväksykään kiky-maksujen siirtämistä takaisin työnantajille. Ennakkoäänestyksessä äänensä antaneet eli valtavat 40 % äänioikeutetuista olivat siinä uskossa, että Perussuomalaiset nimenomaan kannattaisivat kyseistä siirtoa puoluetoimiston esittämään kantaan perustuen. Kyse ei ole duunarin näkökulmasta pienestä asiasta, sillä kiky-maksujen työntekijöille siirtymisen johdosta koituvat ansion menetykset on laskettavissa jopa kymmenissä tuhansissa euroissa koko työuran ajalta.

SAK oli ehtinyt mainostaa myös Perussuomalaisia puolueena, joka kannattaisi kiky-maksujen siirtoa takaisin työnantajille. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto pitää Perussuomalaisten takinkääntöä vaalipetoksena ja näin se myös äänestäjien taholla koetaan duunareitakin laajemmin.

”Ei puolue voi vaihtaa kantaansa kahden miljardin euron vaalilupaukseen palkansaajille sen jälkeen, kun puolet palkansaajien äänistä on annettu. Tässä on käynyt nyt niin, että ensin on kerätty palkansaajien äänet ja sen jälkeen on hypätty oikeiston kelkkaan”, totesi Riku Aalto Teollisuusliiton kannanotossa.

Kansan parissa on esitetty kysymyksiä, että miten tuollaiseen puolueeseen kukaan voi luottaa yhtään missään. Härskiä valehtelua, jollaiseksi tapahtunut koetaan eivät suomalaiset helpolla sulata. Jo äänensä antaneiden osalta tilanne on erityisen katkera.

Perussuomalaiset ovat jo puheenjohtajansa lupauksella muuttaneet kantaansa myös sen suhteen mitä heidän puolueohjelmassaan todetaan Suomen EU-jäsenyydestä. Missähän kaikessa vielä ehtivät kääntää takkinsa ennen kuin mahdollisesti istuvat hallituksessa? Maahanmuutto? Ilmastoasiat? Kaikki nämä ovat asioita, joilla Perussuomalaiset ovat ratsastaneet myös näissä vaaleissa.

Valheella valtaan ja ruoskalla hallitaan? Näinkö tämä menee?

En tiedä mitä kaikkea sellaisen poliitikon päässä liikkuu, joka ryhtyy julkisesti arvioimaan kadonneen nuoren ikää pyrkien lisäksi herättämään halveksuntaa nuorta kohtaan. Tällainen poliitikko löytyy eduskunnasta ja hänen nimensä on Sanna Antikainen (ps), jonka maahanmuuttajavastaisiin puheisiin eduskunnan puhemies joutui vastikään puuttumaan.

Antikainen jakoi eilen Twitterissä Iltalehden artikkelin, missä kerrottiin poliisin pyytävän havaintoja Vihdissä kadonneesta 16-vuotiaasta nuoresta. Nuoren kuva oli artikkelissa. Antikaisen saate artikkelille oli suoraan sanottuna sydämettömyydessään niin vastenmielinen, että sen kaltaista ei yhdenkään kansanedustajan tai kenenkään muunkaan poliitikon odottaisi esittävän.

Antikainen kertoi osaavansa ”näillä tiedoilla” arvioida nuoren iän paremmin väittäen nuorta täysi-ikäiseksi. Tämä ei riittänyt, sillä omia iänarviointikykyjään mainostanut Antikainen nimitteli nuorta ja maalaili uhkakuvia tavalla, joka ei anna aihetta toistamiseen.

Antikaisen motiivi puuttua juuri tähän katoamistapaukseen lienee selvä, se äärioikeiston perinteinen.

Antikainen poisti tänään tviittinsä ja tietysti tviittasi jälleen kertoen, että ei voisikaan sanoa varmaksi, etteikö ikä olisi poliisin ilmoittama. Hän ”myönsi virheensä”.

Mitä ihmeen merkitystä tuollaisella tyhjänpäiväisellä mukakatumisella – vai oliko se edes sitäkään? – on muuta kuin uhriutuminen, mistä Antikainen tarjoili näytteitä aiemman tviittinsä yhteydessä syystä lunta tupaan saadessaan.

Toivottavasti Antikainen löytää tekonsa vielä edestään. Ainakin toistaiseksi Suomi on oikeusvaltio.

Muun muassa Uusi Suomi uutisoi Keskustan puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Annika Saarikon tuoreesta avautumisesta, missä hän todisti väkevästi puolueen taidosta heittää poliittinen laskiämpäri hallituskumppaneidensa niskaan. Tämä tapahtui ei enempää eikä vähempää kuin Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa, missä Saarikko syytti hallituskumppaneita menokehysten ylityshaluista ja hieman yllätyksettömästi uhkasi hallituksesta lähdöllä.

Saarikon repivä käyttäytyminen toistuu siis vain pari päivää sen jälkeen, kun hän varsin ilkein elekielin syytti median edessä pääministeri Sanna Marinia (sd) taksonomiaan liittyvästä epäonnistumisesta. Hallitus oli kaikesta huolimatta tehnyt yhteisen linjauksen asiassa ja vieläpä Keskustan näkemystä noudattaen. Tämän Saarikko peitti näkyvistä rakentaen syöttökuvion suoraan kansalliskonservatiivin opposition lapaan.

Sitäkään Saarikko ei tuonut esiin, että taksonomia-asiassa eduskunnan suurin sekoilija on Kokoomus. Ei tietenkään, koska sehän olisi voinut viedä hyvät liat ämpäristä, joka oli varattu pääministeripuolueelle, totta kai.

Taksonomiakohu osoittaa, että Keskusta on epävakaa repijä, ei sovun rakentaja – sitä Keskusta edellyttää tietysti kaikilta muilta mutta ei itseltään.

Se, mikä eniten haisee, on epärehellisyys ja siitä toimii erinomaisena todisteena myös tämänpäiväinen kehyspuhe ja uhkaus hallituksesta lähdöllä.

”Hallitus päätti kuitenkin nostaa vuoden 2022 ja 2023 kehyksiä viime huhtikuussa järjestetyssä puoliväliriihessä. Kumulatiivisesti kehykset ylittyvät 1,4 miljardilla eurolla.”, kirjoittaa Uusi Suomi.

Siis Keskusta syyttää hallituskumppaneita ja erityisesti pääministeripuoluetta haluttomuudesta palata kehyksiin, kun on jo itse tullut sopineeksi niiden ylittämisestä vieläpä koko hallituskauden loppuajaksi.

Ei tällaista peliä kannata pitkään katsoa, sillä se on silkkaa parlamentarismin halveksumista.

Eilen maanantaina 15.11.2021 pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa käsiteltiin talousarvio vuodelle 2022 ja taloussuunnitelma vuosille 2023-2025.

Talousarvio herätti vilkasta keskustelua etenkin kuntaveron alentamisen sekä Marsuddenin kaavan osalta.

Kunnallisveroa oli ehdotettu alennettavaksi 0,25 %, tätä Vihreät ja Perussuomalaiset vastustivat ja asiasta äänestettiin.

Äänestyksen jälkeen kunnallisveroksi päätettiin 21.25%. Kiinteistö verot pidettiin ennallaan.

Vihreät esittivät poistettavaksi Marsudden kaavaan liittyviä mainintoja ja erilaisia määrärahavarauksia, näistäkin äänestettiin. Kunnanhallituksen pohjaehdotus voitti äänestykset, joten muutoksia näiden osalta talousarvioon ja investointeihin ei tullut.

Kokouksessa keskusteltiin myös pitkästi kunnan leikkipuistojen tilasta. Leikkipuistojen kuntoa aloitetaan kartoittamaan alkuvuodesta 2022 ja sen perusteella tehdään suunnitelmat kunnostamisista.

Ryhmämme jätti talousarvioon ponnen, jossa esitetään Palonummen leikkipuiston kuntoon saattamista kesään 2022 mennessä, ponsi hyväksyttiin kokouksessa yksimielisesti.

Kunnanvaltuusto päätti myös, että vuoden 2021 investointiosaan lisätään kohtaan ’Monitoimihallin maalämpö’ 40 200 euron lisämääräraha.

Kokouksessa jätettiin myös 17 valtuutetun allekirjoittama aloite Pride-viikon järjestämiseksi kunnassa vuonna 2022.

Alla valtuustoryhmämme ryhmä puheenvuoro talousarvio käsittelyn yhteydessä:

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä/Arja Alho

15.11.2021 Siuntion kunnanvaltuuston talousarviokäsittely

Kuntaveroa maksetaan ansiotuloista, ei pääomatuloista. Sitä maksetaan kunnan päättämän veroprosentin mukaan.

Kuntaveroa maksettaessa ei oteta huomioon kuntalaisen maksukykyä. Valtionverotuksessa maksukyky huomioidaan niin, että pienituloiset maksavat vähemmän ja suurituloiset enemmän.

Tämä on se peruste, miksi sosialidemokraatit eivät pidä korkeaa kuntaveroa tavoiteltavana asiana: korkea kuntavero, jollainen Siuntion nykyinen veroprosentti kiistatta on, kohtelee tavallisia pieni- ja keskituloisia ansiotuloja saavia kovemmin kuin suurituloisia.

Se ei ole oikein mutta sellainen lainsäädäntömme on. Siksi on myös sanottava, että juuri pieni- ja keskituloiset ovat todellisuudessa Siuntion hyviä veronmaksajia. Heille kiitokset kaikesta siitä, mitä verovaroilla Siuntiossa saa.

Korkealle veroprosentille Siuntiossa on syynsä. Nopeasti kasvanut kunta joutui finanssikriisin myötä toteamaan, ettei aktiivisella maapolitiikalla saatukaan kuntaan uusia asukkaita. Toinen isku tuli myöhemmin, kun VR:n lähiliikenne loppui ja kunnan piti ottaa kannettavakseen julkisen liikenteen kustannukset HSL-sopimuksen mukaan. Eikä sitäkään pidä unohtaa, että keskeisissä kunnan kiinteistöissä oli vakavia sisäilmaongelmia, joiden ratkaisemiseksi oli ryhdyttävä rakentamaan uutta. 

Me sosialidemokraatit olemme halunneet painottaa kaikessa rakentamisessa laatua ja ekologista kestävyyttä. Emme ole siksi halunneet olla päättämässä tiukoista hintakriteereistä, joiden realistisuuden on voinut asettaa saman tien kyseenalaiseksi. Kilpailutusprosesseissa on meistä riippumattomista syistä menty yleensä halvimman tarjouksen mukaan, vaikka laadun osuutta on kasvatettu. Lähes poikkeuksetta niistä on seurannut ongelmia ja kustannusten karkaamisia.  Säästöillä ja leikkauksilla on aina vaihtoehtoinen hintansa.

Kunnalla on oikeus verottaa kuntalaisiaan mutta sillä on myös velvollisuuksia. Kunnan verotuloilla ja valtionosuuksilla on turvattava kuntalaisten lakisääteiset palvelut, joita ovat oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin, kasvatukseen, opetukseen ja sivistykseen. Mutta kuntalaiset tarvitsevat myös monia muita arkielämän kannalta välttämättömiä palveluita kuten huolenpitoa yhteisestä ympäristöstä, puhdasta vettä, turvallisia teitä ja reittejä ja kun rakennetaan vaikkapa omaa kotia, monia siihen liittyviä lupapalveluita. Haluamme siksi myös kysyä, mitä kuntalaiset verorahoillaan saavat?

Siuntion kunnan ensi vuoden talousarvio on rakennettu kuntaveron neljännesprosenttiyksikön laskun varaan.  Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa sivistys- ja hyvinvointikampus on valmistumassa, sosiaali- ja terveydenhuollon uutta palvelupistettä suunnitellaan, neuvotellaan lisäjunavuoroista Siuntioon, jotka aina myös maksavat. Samalla monet hankkeet kuntaviihtyvyyden lisäämiseksi ovat siirtyneet siksi, ettei henkilöstöä ole riittävästi viemään eteenpäin päätettyjä investointi- ja kehittämishankkeita.

Kuntaveron alennus tapahtuu myös tilanteessa, jossa läntisen Uudenmaan hyvinvointialueen muotoutuminen osana ns. sote-uudistusta on vielä varsin avoin. Sen päättäjät tullaan valitsemaan tammikuussa pidettävissä aluevaaleissa.

Lähdemme siitä, että kunnanjohtaja ja kunnan johtoryhmä on valmistellut talousarvion virkavastuulla ja että tuo vastuu pitää.  Kuntatalous on myös aina osa julkista taloutta.  Suhdannepoliittisesti veronalennuksia ei pitäisi tehdä juuri nyt.

Mikäli porvarilliset ryhmät käynnistävät säästötalkoot kunnan keskeisissä toiminnoissa ensi vuonna samoin kuin he ovat yleensä tehneet syksyisin (jolloin ei enää mitään saada aikaiseksi paitsi turhaa työtä ja turhia kokouksia) tulemme muistuttamaan vastuusta, jonka nyt yhteisesti otamme: palvelut pidetään toimivina veronalennuksesta huolimatta. Kunnan toiminnan on oltava pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Kertynyt kumulatiivinen ylijäämä tasaa riskejä. Mutta se sulaa myös helposti.

Haluamme muistuttaa, että tänne muuttoa miettivien ja ennen muuta jo täällä asuvien ihmisten kannalta on tärkeätä, että kunnan tilat ovat terveelliset ja turvalliset, että palvelut ovat laadukkaat ja että niitä on saatavissa ilman kohtuutonta jonotusta ja että kunta toimii vastuullisesti niin ympäristöä ja luontoa kohtaan ja kantaa huolta kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnista: niin nuorten ja lasten, eläkeikäisten, perheiden ja työssäkäyvien kuin työtä vailla olevien.  Kunta on yhteisö, jossa välitetään eikä ketään jätetä.

Kannattaa huomata myös, että lautakuntien tekemät ehdotukset ensi vuoden talousarvioon olisivat tarkoittaneet reilut 400000 euroa alijäämää. Nyt veronalennus noin 250000 tulomenetyksenä on jo otettu ulos säästöinä talousarvioehdotuksessa.

Siuntion kunnan palvelut ja niiden hyvyys on kiinni Siuntion kunnan työntekijöiden tekemästä työstä. Meistä ei ole oikein, että esimerkiksi koronapandemian ylimääräisestä työstä palkitaan johtavassa asemassa olevia mutta ei niitä, jotka lattiatasolla tekevät varsinaisen työn. Tulemme aikanaan henkilöstötilinpäätöksessä kysymään työviihtymisestä, hyvästä johtamisesta mutta myös syistä henkilökunnan vaihtuvuudelle. Tavoitteeksi voisimme asettaa, että kunnan työntekijät ja viranhaltijat viihtyvät  työssään niin hyvin, että haluavat myös asua kunnassamme.

Emme tule tekemään talousarviokäsittelyssä vastaehdotuksia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mielestämme talousarviossa niin luvuissa kuin teksteissäkin olisi korjattavaa, erityisesti investointiosassa.

Toimimme sillä valtuutuksella, jonka kuntalaisilta olemme vaaleissa saaneet. Toivomme Siuntion ja siuntiolaisten vuoksi, että kun nyt otetaan taloudellisia riskejä ensi vuoden suhteen, ne myös pystytään hallitsemaan ja pitämään vakaat olot kunnan toiminnoissa.