Yle-lain muutos, josta istuva hallitus on antanut pari viikkoa sitten esityksensä, tulee rajoittamaan suomalaisten viestinnällisiä oikeuksia. Lakimuutoksen myötä Ylen sisältötuotannosta tullaan näillä näkymin leikkaamaan kaikki pelkästään tekstimuotoinen sisältö. Jatkossa Yle keskittyy liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältävien julkaisujen tuottamiseen.
Tämä kaikki tapahtuu kaupallisten mediatalojen etujärjestön Medialiiton käynnistämän ja vuosia jatkuneen EU-kanteluprosessin vuoksi. Medialiitto on kaiken lisäksi ilmoittanut, että se jatkaa kanteluprosessia, mikäli lakimuutos ei sitä miellytä. Toisin sanoen, lakimuutokseen sisältyy riski, että se joudutaan avaamaan uudelleen, Medialiiton kiristyksen vuoksi.
On sinänsä skandaali, että valtio ylipäänsä lakejaan muuttaa näin epämääräisin vaikuttimin.
Samankaltaisia julkisen palvelun median leikkauksia on tehty Euroopassa nimenomaan valtioissa, missä oikeistopopulistit ovat päässeet sanelemaan asioita, muistuttaa professori Anu Koivunen Suomen Kuvalehden artikkelissaan. Meillä tämä kaikki siis tapahtuu kaupallisen median vaatimuksesta.
”Lopputulos on kuitenkin sama: kansalaisten viestinnällinen epätasa-arvo lisääntyy, kun koulutetut ja hyvätuloiset maksavat premium-sisällöistä ja muille jää se, mitä maksutta saa.”, toteaa Koivunen artikkelissaan.
Lakimuutosta on kritisoitu laajalla rintamalla sen lukuisten kielteisten vaikutusten ja suoraan sanottuna hämäräperäisyytensä vuoksi.
Ennen kaikkea pelissä ovat kansalaisten oikeudet.
Medialiitto piirtääkin itsestään ahneen ja hirviömäisen kuvan. Tosin mediatalot ovat kyllä pitäneet huolta, että tästä asiasta ei liiemmin ainakaan kielteisessä valossa ole uutisoitu – oma lehmä ojassa.
Täytyy lisäksi muistaa, että Yle-vero ei muutu millään tavalla, vaikka Ylen sisältötuotanto supistuu radikaalisti. Suomalaiset siis maksaisivat jatkossa sekä entisenlaista Yle-veroa että kaupallisen median hallinnomista maksullisista sisällöistä, jos varaa on.
Kuvioon astuvat pahaenteisesti Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttilan kummalliset kannanotot, joissa hän on nimenomaan väheksynyt lakimuutoksen merkitystä ja antanut ymmärtää, että jatkossa Yle tulisi tekemään kaupallisten medioiden kanssa ”win-win-kumppanuuksia”.
Tästä herää kysymyksiä:
Kanavoitaisiinko Yle-veroa (yht. satoja miljoonia euroja/vuosi) lakimuutoksen myötä kaupallisille medioille ja kuinka paljon?
Jos kanavoitaisiin, niin liikkuisiko mahdollinen ”win-win-kumppanuuksiin” humputeltava raha siis miljoonissa vai kymmenissä miljoonissa euroissa?
Millaiseksi voitaisiin luonnehtia kuviota, missä kaupallisten medioiden etujärjestö Medialiitto kiristää prikulleen tarpeisiinsa soveltuvan lakimuutoksen, mistä seuraisi rahakkaita Yle-kumppanuuksia Medialiiton taustalla oleville medioille?
Laillista rosvousta?
Mene ja tiedä mutta joka tapauksessa kansalaisten oikeuksia Medialiitto haluaa rajoittaa ja rajusti.
Mika Mäenpää-Louekoski 